Ikkunanpesua ja vähän muutakin

 Aloittelin tätä pyhäpäivää parin pienen ikkunan pesulla - mutta nopeasti kyllästyin ja innostuin tuunailemaan jotain ihan muuta....

Laatikon kätköissä on jo hetken lojuneet nämä kannatinraudat, jotka mielestäni siihen varsinaiseen tehtäväänsä ovat aivan liian heppoiset - kovin on kevyttä materiaalia. Ei näillä mitään painavaa olisi viitsinyt seinään kiinnittää. Pieni hitsaustuokio - jonka isäntä suoritti - ja eikun palat kahtena kappaleena ikkunaan.

 

 Kiinnitin kummankin raudan yhdellä ruuvilla keskeltä ikkunalistaan kiinni. Voipi olla,  että seuraavan kerran ikkunoita pestessä tulee ärräpäitä kun pitää ensin alkaa ruuveja irroittelemaan ennenkuin saa ikkunan auki. Onneksi meillä pestään ikkunoita aika harvoin :-)

Ylempi rauta on sentin verran enemmän vasemmalla edestä katsottuna - siitä tulee varmaan vielä sanomista - mutta pakko oli sovitella se siten, että nuo sälekaihtimien säätöripustelut ja narut sopivat sieltä rakosista ulos.

Miltäs näyttääpi?

Minä tykkään.

Sunnuntai-illanjatkoja!

T: Kirsi

Olipa kerran pieni penkki...

Meidän tuvassa on ollut jo jonkin aikaa tälläinen valkoinen pieni istuin. Penkki johon kukaan ei ole ikinä kiinnittänyt sen enempää huomiota. Sievä vaalea kaluste joka hukkuu seinään.  Oikein mukava ja tukeva istua silloin kuin sen muistaa napata esimerkiksi ruokailupöydän päätyyn. Harvoin kukaan muistaa.

Muutokseen tarvittiin pari elokuista vähän aurinkoisempaa päivää, olemisen sietämätön keveys ja pullo spraymaalia. Huomaatko eron :-)

Tuo turkoosi on hyvin mielenkiintoinen väri. Penkin sävy tuntuu vaihtelevan vihreän ja sinisen välillä kovasti huoneen valaistuksen mukana, ylempi kuva otettu eteisen puolella, allaoleva auringonpaisteisessa tuvassa.

Muuhun sisustukseen tuo pieni penkki istuu nyt pahuksen huonosti - mutta siinäpä haastetta tulevaan syksyyn. Satuin nimittäin tykästymään näiden värien pirteyteen kovasti .  Tuollaisen tuolin pidempiaikainen tuijottelu vähentää taatusti kaamosväsymystä :-)

Kesä on ollut kovin kiireinen ja aivan liian lyhyt. Uudet ideat ja into sisusteluun ovat olleet kovasti hakusalla ja vapaa-aikakin on kulunut suurimmalta osalta jossain muualla kuin kotona. Mutta jospa se tästä elokuisten iltojen hämärtyessä ja syksyn lähestyessä lähtisi taas käyntiin - kotoilu.

Pihalla.

On se vaan kumma että kun työpäivän katselee (  ilmastoidusta tilasta ) tuota hellettä ulkona ja suunnittelee kaikenlaista pihakivaa iltapuhteeksi - niin aina kun kotiin pääsee alkavat ukkospilvet kerääntyä uhkaavasti  tuvan ylle. Tänäänkään ei huvita mitään isompaa tuolla pihalla aloitella kun hetikohta saapi kuitenkin rynnätä sateensuojaan sisälle.

Jotain sentään olen saanut aikaiseksi; piha-altaaseen on heinäsorsaemo jo muuttanut poikasineen, patsas ei vaan vielä " pissaa " kun pitäisi ensin etsiä sille pumppu talvisäilöstä :-)

Pienen peltisen pöytäryhmän löysin pari viikkoa sitten kirppikseltä - turkoosi maali on omasta pensselistä :-)

Leikkimökillä kukkii jo  - muutkin kuin kesäkukat -  muualla eivät perennat ole vielä oikein vauhtiin päässeet. Kovista ukkossateista huolimatta meidän nurtsi alkaa kärsiä kuivuudesta - toivottavasti ei kastelemaan tarvi rueta.

 

Sanovat että sateella kala syö - taidan seuraavaksi seurata esikoiseni jälkiä ja  painella mummulan laiturille ongelle. Aurinkoisia kesäpäivä!

Kelapöytä ja kesätystä.

Hiljaista on ollut tällä pysäkillä - eipä näillä keleillä paljon huvita sisällä istuskella. Hassua kuinka nopeasti piha alkoi vihertämään - ja kukkimaankin - kun sitä lämpöä tänne Pohjanmaallekin kunnolla viimein saatiin.

Muutamana iltana olen ihan vaan levännyt ja nautiskellut lämpimästä. Mieli kyllä tekisi kovasti rakennella tuota pihaa ja laittaa kesäkukkiakin jo ruukkuihin. Lienee paras kuitenkin odotella vielä hetki niin ettei sitten tarvitse kanniskella istutuksia sisään ja ulos hallaöiden pelossa.

 Kaivelin arkistoista kuvia viime kevään kelapöytätuunauksestani - pitihän tuotakin kokeilla -  ja ihan kelpo puutarhakalusto kaapelikelasta ja vanhoista tuoleista tulikin. Puutuolit olivat alunperin mustat  - vähän valkoista maalia pintaan niin vanhakin näyttää uudelta  :-) Alkukesän tuo kalusto oli tässä kotipihalla , loppukesästä se sai siirron mökille.














Nautiskellaan nyt näistä loistavista keleistä - ja toivotaan ettei sitten juhannuksena tarvitse villahousuja kaivella kaapista esiin....Suomen kesä on usein kovin lyhyt.
Nyt ainakin sääennuste tuntuu lupaavalta. Tosi kiva juttu kaikille, jotka juhliivat valmistujaisia tms. ensi viikonloppuna.

Aurinkoista toukokuun loppua!

Karkkivärejä olohuoneeseen :-)

Vielä alkuviikosta ajattelin jättää maalaushommat ja olkkarin sisustelemisen viikonlopulle juniorin synttärikemujen jälkeen, mutta palattuani eilen kotiin BellaWintagesta  - kera parin muuttujan -  kiusaus tarttua välittömästi tuumasta toimeen kävi ylivoimaiseksi. Eilisen illan ja alkuyön vietinkin autotallissa maalausprojektini kimpussa, iso kiitos tästä mahdollisuudesta  siskontytölle joka ystävällisesti auttoi synttärijuhlien valmisteluissa ja etenkin leipomisessa !

Kuulun siihen joukkoon joka mieluummin tahraa kätensä maaliin ja hiontapölyyn kuin jauhoihin - ja leipomisessa olen ihan poropeukalo. Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia joten tämänpäiväisten juhlien tarjoilukin oli oikein onnistunut :-) Tässäpä vähän näytettä synttärikakusta:

Sarin suorittaessa toisaalla leipomista minä siis hyökkäsin autotallissa innolla tallaisen vanhan Ikean yöpöydän kimppuun - se on hyvin edullinen kirpparilöytö - jonka ajattelin kokeiluluontoisesti tuunata. Juniori kävi paikanpäällä  toteamassa tilanteen ja vilkaistuaan maalipurkin sisältöön hän kysyi: " Äiti - tuleeko tuo kaappi leikkimökkiin ? ".

Epäonnistuttuani - kaksikin kertaa -  oikeanlaisen ruskean värin sävyttämisessä päädyin vaaleanpunaiseen karkkiväriin :-) Eikä oikeastaan enää harmita niin paljon....

Olen jo jonkinaikaa kaipaillut vähän väriä muutoin niin kovin ruskeaan huusholliini - nyt sitä sitten löytyy.
Ihana metallituoli on BW: sta ja nyt nuo GG:tkin pääsevät aiempaa paremmin esille seinällä pienessä lasivitriinissä.

Tulikohan mentyä liiallisuuksiin värien käytössä...? Tuo olkkarin matto on muuten aivan loistavan kokoinen - nyt en enää tarvitse keinutuolin alla olla mitään erikseen. Ja ihan hyvin tuntuu pysyvän paikoillaankin - jopa näin koirataloudessa.

Huomiseksi saapi laittaa taas kellon herättämään joten nyt petiin. Ihanaa alkavaa viikonloppua !

Värillä on väliä

Tänään paistoi aurinko siihen malliin että ajattelin töiden jälkeen aloitella maalausurakkaani . Homma alkoi maalin sekoittamisesta - väripastan olin hankkinut jo aiemmin kun perusvalkoista maalia oli nurkkiin ylimääräiseksi jäänyt. Värikartalla upea lämmin tumma ruskea näytti ihan joltakin muulta kuin tämä sopotus....

Okei - tunnustan virheeni. Alkuun väri näytti tosi hyvältä, kunnes lisäsin siihen liikaa valkoista maalia ja lopputulos oli vaalea beige. Väripasta oli laskettu litralle maalia ja minä täräytin valkoista joukkoon 2,7 litran verran ihan vanhasta muistista. Ihan kiva väri - vaan ei soveltunut tähän tarkoitukseen.  Ajattelin korjata tilannetta mustalla pastalla, jota laitoin pikkutippasen joukkoon...ei mennyt sekään ihan putkeen...lopputulos näkyy kuvassa.

Hiukkasen siirtyy nyt tämä maalausurakka - loppuviikosta juhlitaan juniorin synttäreitä.  Tuo sekoittamani mudanharmaa maali päätynee saunan kivijalkaan taikka jonnekkin muualle. Jatkossa jätän maalin sävyttämisen ammattilaisille :-)

Pyyhkeitä ja palloja

Kiirusta on olevinaan pitänyt - ja tovi ennättänyt vierähtää siitä kun viimeksi tänne ennätin kirjoitella. Näin sadepäivän ratoksi on mukava katsella värikkäitä valokuvia viime viikonlopulta, olin hauskalla kaverireissulla Barcelonassa ja siellä sitä riittikin ihmettelemistä. Aikaa kului näyteikkuna ( - ja vähän muillakin ) ostoksilla . Shoppailuintoa ( onneksi ) rajoitti lentsikan matkatavaroiden painorajoitus. Paljon tuli valokuvattua ja  sainpahan ainakin hauskoja vinkkejä kotiin tuotavaksi.

Tässä kuva frotepyyhkeitä myyvän liikkeen näyteikkunasta :-) Tuo "kakun" kokoaminen oli toteutettu ihan vaan värillisellä paperilla, siihen sitten vähän hedelmää ja pikku lehteä koristeeksi. Mmmm....tuo unelmatorttu on niin herkullisen näköinen.

Kotona, eteisessä,  meillä nököttää heinäseipäistä kasatut tikkaat joihin ostin Stockalta syksyllä La Case de Cousin Paul - sisustusvalot. Valojen alkuperäinen värimaailma oli niin kovin punainen, että korvasin muutaman pallon näin kesää kohti mentäessä valkoisilla paperinarupalloilla.

 

Barcelonan sydämestä - ihan pieneltä kujalta - löysin oikean La Case de Cousin Paul - palloliikkeen !

Voi noita ihania värejä ! Narupalloja lähes kaikissa mahdollisissa herkullisissa väreissä. Tässä vaiheessa harmistelin - jälleen kerran - matkalaukkuni pienuutta. Noita pieniä palloja oli mahdollista ostaa ihan irtonaisinakin 0,70 euroa / kpl .  Kokonaisen valosarjan hintakin olisi ollut tuolla kymmenkunta euroa edullisempi kuin Suomesta tarjoushinnallakin ostettuna. Pienen kenkälaatikollisen verran onnistuin kuitenkin palloja tuolta hankkimaan.

Voi kun nuo kelit hiukkasen lämpenisivät. Minulla odottaa pikku maalausurakka tuolla autotallissa, mutta aloittelen vasta kun ei ole enää pelkoa yöpakkasten pilaamista maalipinnoista. Ei vaan millään malttaisi odottaa kun juuri nyt pitää saada lisää väriä elämään :-)

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa !

P.S. Sain tänään sähköpostia koskien ruskeita pilkullisia mukeja... maanantaina varmistuu ovatko ihan samanlaisia kuin ne joita etsin :-)

 

Hauska päivä Ikeassa

Tänään pääsin viimeinkin käymään Kuopion Ikeassa. Aiemmin on tutuksi tulleet kaikki muut Suomen ruotsalaiset lihapulla-huonekalukaupat - niin ja tietty Haaparannan Ikea - mutta tuo Kuopion suunta oli siis jotain ihan uutta. Ja täytyy sanoa että suosikkihan siitä tuli saman katon alla sijaitsevan Matkus-shopping centerin ansiosta...

Tällä kertaa mukaan ei Ikeasta tarttunut kovin paljoa - pari peittoa ja tyynyä - mutta laitanpa tähän kuvat kahdesta vanhasta Ikea tuunauksesta:

Ikean Foto valaisin. Ihan ok näköinen lamppu  sellaisenaankin, mutta pakkohan se oli työstää vähän enemmän  yksilöllisen näköiseksi.

Minun Fotoversiossani on tapetista leikeltyjä etikettejä kiinnitettynä ihan vaan liisterillä. Ja lakka päällä. Tuo tapetti oli ehkä vähän turhan paksua tähän tarkoitukseen se ei meinannut millään taipua kauniisti lampun muotoihin - päätin, että seuraavalla kerralla käyttäisin jotakin ohuempaa materiaalia, vaikkapa jotain kivakuosista lautasliinaa :-)
Niin ja askarteluun oikein decoupage-lakkaa.

Toinen kokeilu oli sitten tällainen Ikean  kehys. Ja tähän hankin pienen pullollisen sitä oikeaa lakkaa. Keittiönkaapista löytyi pintaan muutama Pentikin servetti. Ja jouduin toteamaan että näin ohuen materiaalin käyttäminen oli minulle varsin haasteellista repeytymisuhan ja ruttujen takia.

No joo - olisihan tuossa voinut olla vielä tarkempi lautasliinojen asettelun suhteen, niin että olisi tullut symmetrisesti nuo ruudut. Lopputuloksena kuitenkin  ihan kelvollinen ja omanlaisensa valokuvapoka :-) En usko että toista ihan samanlaista heti tulee vastaan.

Hyvää viikonloppua!

Integrointia ( vai korostamista?) keittiössä

Näin tiistai-iltaisin olo on melkein kuin viikonlopun kynnyksellä; meillä kun suurin osa lasten säännöllisistä harrastuksista painottuu alkuviikkoon ja puolivälissä viikkoa elämä kiireisenä muksutaksina olemisesta vaihtuu rauhallisempaan ajanviettoon kotosalla.

Myöhäisillan hiljaisuudessa kuuluu enää keittiöstä astianpesukoneen ääni ( meidän oma onkin melko äänekäs kapistus ) ja siitäpä innostuneena teen "astianpesukonepostauksen".

Viime syksynä huomasin, että astianpesukoneen valkoiseen etupaneeliin oli ilmestynyt iso jälki, semmoinen oikein kunnon naarmu, joka näkyi kauas. Aikani sitä harmisteltuani päätin kokeilla tämmöistä pikku tuunausta:

Alimmaiseksi teippasin puukuvoisen kontaktimuovin, Dc-fixin, ja siihen päälle sitten laitoin tuon sisustustarran. Alkuun jännitin, että miten tuo pohja tuossa pysyy kiinni, kun koneesta välillä nousee ilmoille kuumat höyryt. Nyt, reilun puolen vuoden päivittäisen käytön jälkeen Dc-fix on edelleenkin tiukasti astianpesukoneen kannessa myös reunoilta.

Yläkaapiston vanha valkoinen valolista on hyvässä tallessa, jos joskus tekee mieli muuttaa yleisilmettä takaisin vaaleammaksi. Ruskeat pikkulaatikot löysin HH:sta, niihin laitoin numerotarrat ja nyt ne istuvat ainakin kokonsa puolesta kuin hanska käteen noihin yläkaapiston lokerikkoihin jotka alkujaan olivat tyhjillään.

Alunperin niin kovin valkoinen keittiöni alkaa hiljalleen muistuttaa enemmän " Täti-ruskean" kodin sydäntä. Ja ehkäpä se onkin enemmän minun näköiseni tällaisena :-)

Tuvan kruusausta

Meillä on tuo tupa ollut pitkään ilman kattovalaisinta, sopivaa kun ei ole arkkupöydän päälle löytynyt. Rakennusaikana lampun paikka ( sähköt) tuli paperilla suunniteltua reilun puoli metriä väärään kohtaan, eikä riippuvalaisin osunutkaan sitten pöydän kohdalle, kun saatiin kalusteet paikalleen. Ruuvasin kattoon pöydän kohdalle koukun ja siinä on roikkunut tällainen omatekoinen "peuransarvihimmeli" aina eiliseen saakka...

Eilen löysin Bella Wintagesta niin suloisen lampun, että meillehän se samantien muutti. Enää ei vaivannut edes se pistokkeen väärä sijainti, lamppu roikkuu ihan samassa koukussa kun tuo sarvi ennen. Mustaa johtoa jouduin pistokkeen juuresta vähän vaalentamaan niin, että nyt se "melkein sulautuu" kattopaneelin joukkoon.























Täytyi kiireesti räpsiä muutama kuva niin kauan kuin nuo sohvatyynyt ovat paikoillaan - yleensä ne eivät järjestyksessä ole -  tuo sivustavedettävä sohva on nimittäin meidän bassetin lempipaikka :-)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille !

Keittiön tapetointia

Kun taloa aikoinaan rakennettiin, oli minulle selvää että keittiö tulee olemaan hyvin pelkistetty, valkoinen ja vain työtasoissa ihan vähän tummaa väriä. Valkoisia seiniä katselin pari vuotta, kunnes kyllästyin ja maalasin ne hiukan sävytetyllä, jolloin kaapistot tulivat paremmin esiin seinästä. Kaappien valolistat vaihdettiin alkuperäisistä valkoisista ruskeisiin ( on  jalkalistavärkkiä, muttei sitä oikeastaan huomaa ) . Lopputuloksesta innostuneena uskalsin vielä  hankkia ikkunaseinälle vielä hiukka tummempisävyisen tapetin.

 

<--- ennen

       jälkeen -->

Ikean Ingolf - jakkarat tuunasin kahvoilla - niistäkin tuli ihan kuin eri tuolit.

Kurkkupöntön uusi elämä :-)

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkituunauksistani - kuuluu sarjaan romusta aarteeksi. Tiedättehän isot maustekurkkupurkit, joissa kurkut tulee kauppoihin ja mistä ne siirretään irtomyyntiin...elintarvikekaupoille jää valtavat määrät näitä peltipurkkeja ihan jätteeksi.

Purkillinen pinkkiä spraymaalia, kuumaliimapyssy ja vähän pitsiä niin lopputulos näyttää tältä. Kansi on vanerista kuviosahalla leikattu pyöreäksi ( alapuolella pienempi kiekko, joka pitää kannen paikoillaan sivuttaissuunnassa). Rivat on vanhasta nahkavyöstä leikattu ja kiinnitetty popniiteillä purkkiin. Tässä nyt kelpaa vaikka säilytellä koiranruokia :-)

Suosikkituunauksia

Tämän pöytäryhmän hankin aikoinaan ensimmäisenä ostoksena uuteen kotiimme. Pöytä on ihanan tukeva, mutta sen kansi joutui pikkuväen toimesta kovalle koetukselle ja alkoi pian kupruilemaan niiltä kohdin mistä maalipinta oli rikkoutunut. Harkitsin ensin kannen hiomista ja maalaamista uudelleen, kunnes sain vinkin vähän erilaisesta tavasta uudistaa pöydän kansi...

Yksi paketiilinen lattialaminaattia riitti tämän pöydän kanteen, reunoilla on puulistat. Kansi on ns. "kelluva" ja jos joskus myöhemmin haluaa vaihtaa toisenlaisen laminaatin tilalle, niin se onnistuu helposti listat irroittamalla. Pari mustaa metallikoukkua ja sisustustarra löysivät paikkansa rungosta. Pöydän seuraksi hankin banaaninlehtituolit, tosin paikkoja tuli nyt vain 4.lle henkilölle. Tällaisena pöytäryhmä oli reilun vuoden ajan, kunnes joulun jälkeen iski halu taas vaihtaa tuolit takaisin sellaisiksi, joita sopii pöydän ympärille 6.

Nyt pöydän ympärille sopii taas kivasti 6 kaffittelijaa :-)

Tuoleja hankin kahdesta eri paikasta, kaksi tuoleista on antiikkitammen värisiä metalliristikolla, neljä oli ruskeaa puuristikolla - kaksi niistä maalasin itse mustaksi.

Syynä tuohon mustaksi maalaamiseen ei ollut pelkästään ulkonäkö, vaan se että vahingossa liukastuin portailla  yhtä tuolia sisään kantaessani ja eikun "naks" - tuollainen selkänojan ristikon kaistale meni poikki. Harmitti ensin vietävästi, mutta onneksi tuo näppärä isäntä ( joka tavallisesti ei osallistu millään tavoin näihin "höpö-höpö-sisustusjuttuihin"...) taiteili siihen tuoliin tilalle uuden ja eron alkuperäiseen huomasi enää vain ristikon väristä. Spray-maalia pintaan - ja minusta tämä koko ryhmä onkin nyt hauskemman näköinen näin, kun pöydän ympärillä on samanlaisia tuoleja vain 2, molemmat eri puolilla pöytää, eikä edes vastakkain.